Tarkkailuluokat takaisin

Olin viime toukokuussa yhden päivän yläasteen oppilaana eli osallistuin yhteensä viidelle eri oppitunnille "kuunteluoppilaana". Siis seurasin takarivistä, miten eri tunneilla opiskelu sujuu tämän päivän yläasteella Jyväskylässä. Kokemus oli erittäin antoisa ja opettava, mutta samalla hämmentävä ja herätti useita kysymyksiä. Omaa ajatustani vielä osittain hämmensi "vanhat muistot" siitä ajasta, kun itse opiskelin Kouvolan Mansikka-Ahon yläasteella.

Suurin hämmennyksen aihe oli se, että itse työrauha oli enemmän tai vähemmän hakusassa joka tunnilla. Pahimmillaan opettajan ääni ei juuri kuulunut takariviin ollenkaan, vaan jouduin tyytymään siihen materiaaliin, mitä opettaja joko heijasti tai kirjoitti taululle. Sekä tytöt että pojat puuhailivat kaikenlaista muuta, ja jutut vaihtelivat meikkien laadusta mopon bensan kulutuksen optimointiin tai moottorin virittämiseen. Sinällään siis positiivista, että suomalaiset nuoret kommunikoivat ahkerasti, mutta siinä samalla itse perusasia koulussa, eli opetuksen mahdollistaminen niin, että kaikentasoiset oppilaat saavat tasa-arvoisen mahdollisuuden vastaanottaa erilaisten oppiaineiden opetusta opettajan välityksellä rakentavassa oppiympäristössä, oli täysin kadoksissa. Aina on ollut ja tulee olemaan opetusrauhaa häiritseviä tekijöitä, mutta jotain on selvästi muuttunut ns. vanhoista hyvistä ajoista.

Eräs selvä muutos on ollut suuntaus, missä ns. erityisluokkia ei enää ole. Opetusta ohjaavaa lakia on viety suuntaan, missä erityisopetusta vaativat oppilaat ovat mukana normaalissa luokkatyöskentelyssä, ja samalla erityisopettajia ja avustajia on lisätty niin, että useilla tunneilla varsinaisen opettajan apuna toimii yksi tai useampia avustajia. Asian positiivinen puoli on se, että kaikki oppilaat joutuvat kohtaamaan erilaisia tilanteita ja erilaisuutta usein, ja siitä seurauksena oppilaiden erilaisuuden sieto lisääntyy ja ongelmanratkaisutaidot paranevat. Koska emme ole kaikki samanlaisia aikuisenakaan, ovat erilaisuuden ymmärtäminen ja konfliktin sietokyky erittäin tärkeitä ominaisuuksia, joiden opettaminen ja oppiminen parhaiten onnistuu joka päiväistä elämää elämällä. Samalla on luotu kuitenkin järjestelmä, missä on useita haasteita:

1. Koko luokan työrauha heikentyy oleellisesti, koska muutama "avainhäirikkö" on äänessä lähes koko ajan. Samalla he käytöksellään kiihottavat muitakin tulemaan mukaan "julkiseen keskusteluun", vaikka pitäisi joskus kuunnella, mitä opettajallakin on sanottavaa.

2. Tehollinen opettamiseen ja "asialliseen keskusteluun" kuluva aika pienenee 20-50 %, koska opettaja joutuu puuttumaan järjestysasioiden hoitoon lähes jatkuvasti. Pahiten tämä näkyy tuntia aloitettessa, jolloin pahimmillaan menee 15 minuuttia, ennenkuin opetus pääsee käyntiin.

3. Opettajan opetusauktoriteetti on selvästi järkkynyt, koska usein ulkoisesti vahvat häiriköt eivät pidä opettajaa missään arvossa, ja ilman mitään kunnioitusta haastavat opettajan auktoriteetin. Mikäli opettaja ei omaa karismaattista luonnetta ja selvää tilannejohtajuutta, itse opettamisesta ei tule mitään.

4. Usein tunnollisten opettajien mielenrauha alkaa järkkyä, ja sairaspoissaolojen määrä lisääntyy. Tästä seuraa erilaisten sijaisopettajajärjestelyjen käyttö, joka entisestään lisää ongelmia.

5. Oppilaista kaikkein innokkaimmat ja nopeasti oppivat pärjäävät kaikesta melusta ja opetuksen huonosta laadusta huolimatta, mutta suurin osa eli ns. tavalliset oppilaat kärsivät suunnattomasti sekä oppimisen että oppimismotivaation suhteen. Kun opettaja ei saa mitään kuria eikä järjestystä aikaiseksi, muodostuu helposti hälläväliä-asenne, mikä oppimisen kannalta ei ole hyvä asia. Kaikkein huonoimmat ja eniten apua tarvitsevat oppilaat kärsivät myös.

6. Aktiivisella lisäopetuksella voidaan paikata jotain, mutta lisäopetus on tarkoitettu pääasiassa erilaisten itse oppimiseen liittyvien haasteiden helpottamiseksi. Eli ns. lisäopetus ja erityisopetus ovat eri asiat.

Mitä siis pitäisi tehdä ?

Asiaan ei ole varmaankaan helppoja ratkaisuja, koska erilaisten käyttäytymishäiriöiden lukumäärä on Suomessa ollut lisääntymään päin. Lisäksi tiedetään, että useat käyttäytymishäiriöitä omaavat oppilaat pärjäävät koulussa keskimääräistä paremmin, mikäli keskittyvät opiskeluun kunnolla. Monien ongelmien taustalla ovat ongelmat perheissä. Avioerojen lisääntyminen, runsas päihteiden käyttö, työttömyys, lapsiin kohdistuva väkivalta sekä yleinen turvattomuus luovat yhä enemmin käyttäytymishäiriöitä ja levottomuutta. Myös selvästi lisääntynyt erilaisten audiolaitteiden (TV, tietokone, etc.) käyttö saattaa osaltaan lisätä keskittymisvaikeuksia.

Lähtökohtaisesti tarvitaan erilaisia toimia, jotka tähtäävät asioiden parantamiseen erilaisella aikaskaalalla. Pidemmän aikavälin kehityskohteita ovat selvästi perheiden hyvinvointiin liittyvien asioiden kohentaminen, ja etenkin nuorten lapsiperheet ovat avainasemassa.

Lyhyemmällä skaalalla tulisi mielestäni miettiä, onko nykyinen koulujärjestelmä kehittynyt kaikilta osin oikeaan suuntaan. Tarvitaanko ns. tarkkailuluokka takaisin ? Pitäisikö tarkkailuluokkatoimintaa kokeilla ensin pilot-mittakaavassa muutamassa koulussa, jotta saadaan palautetta sen toimivuudesta nykyjärjestelmän rinnalla ? Pitäisikö etenkin yläasteen opettajien persoonallisuus olla sellainen, että he ovat ns. luontaisia johtajia, joiden tilannejohtajuus riittää ottamaan luokan kuin luokan hallintaan ? Onko sellaista joukkoa opettajakunnassa riittävästi ?

Olen jutellut usean opettajan kanssa, ja he ovat kaikki pääsääntöisesti sitä mieltä, että jonkunlainen erikoisluokka tarvitaan. Eli nykyjärjestelmää tulee muuttaa suuntaan, missä "normaaliluokassa" opiskelevat oppilaat, jotka kunnioittavat työrauhaa. Erityisluokkiin tulisi sijoittaa sellaiset oppilaat, jotka eivät kykene olemaan hiljaa, ja häiritsevät opetusta jatkuvasti. Kriteeri on siis käyttäytyminen, ei menestys opiskelussa.

Jos jatketaan nykysuuntauksella, voidaan katsoa lahden yli Ruotsiin, mitä siitä seuraa - yksityiskoulut tulevat vahvasti kuvioon. Halutaanko Suomeen yksityiskouluja vaan sen vuoksi, että työrauha opiskeluun varmistetaan. Mikäli näin, haaskataan mielestäni valtavasti sekä voimavaroja että rahaa, ja luodaan vääränlaista yhteiskunnan eriarvoisuutta. Suomen kokoisella ja tyylisellä maalla ei ole varaa lähteä Englannin tai USA:n tyyliselle mallille, mihin Ruotsi on hyvää vauhtia siirtymässä vaan sen vuoksi, että työrauha kouluissa on huono.

Niinpä kannatankin vahvasti muutamaa kokeilukoulua, missä erityisopetuksen sijasta luodaan perinteinen tarkkailuluokka, jonka luokkakoko on selvästi rajattu. Lisäksi kannustan kaikkia rehtoreja miettimään yhä tarkemmin oman "joukkueensa" pelaajia - onko kaikista hyvistä aineopettajista lainkaan nyky-ylä-asteen opettajiksi ?

Oleellista on kuitenkin muistaa, että kodin ja koko yhteiskunnan tasapaino lopulta määrittää kouluissa näkyvät ongelmat ja sitä kautta myös tarkkailuluokkien tarpeet. Siihen me kaikki vanhemmat voimme ainakin osaltamme vaikuttaa.