Kuten tiedämme, aika on suhteellinen käsite, ja aikaa yleensä riittää siihen, mikä koetaan tärkeäksi. Jatkuvan vuoropuhelun käyttäminen aktiivisesti strategiatyössä vaatii aikaa, ja ajan löytäminen puolestaan yrityksen toimintakulttuuria, missä asioiden pohdinta, jakaminen muiden kanssa, kuuntelu sekä konfliktin sieto ovat tärkeässä asemassa sekä suunniteltaessa huomista että tehtäessä kassavirtaa joka päivä tässä ja nyt.
Väitän, että monissa yrityksissä strategisen toiminnan eräs suurista haasteista ei ole suinkaan strategisen ajattelun vähyys tai laatu, vaan strategiseen pohdintaan käytetty aika ja sen laatu. Uskon, että lähes jokainen ihminen pystyy strategiseen ajatteluun (nykytilan hahmottaminen ja analysointi, tiettyjen valintojen tekeminen ja niiden aktiivinen seuranta sekä olemassa olevan kyseenalaistaminen) mikäli aikakysymys on ratkaistu. Jos päivittäinen työ on pelkästään rutiinien tekoa, aktiivista myymistä tai erilaisten projektien päättämistä, toiminta kohdistuu hyvin lyhytnäköiseen huomiseen. Tällöin pidemmän huomisen näkeminen luonnollisesti hankaloituu ja siitä puhuminen ja keskustelu koetaan usein myös hankalana ja "ei-konkreettisena".
Korostan, että aktiivinen myynti, projektien päättäminen sekä tietyt rutiiniasiat kuuluvat jokaiseen työhön, ja toisissa työtehtävissä niitä tehdään enemmän ja aktiivisemmin kuin toisissa. Kuitenkin, mikäli esimerkiksi jatkuva dialogi ja asioiden jakaminen ovat yrityksessä toimintamallina, rutiinitöitäkin tekevät ihmiset löytävät aikaa ja energiaa pidemmän aikavälin pohdinnalle ja "ei-konkreettisista" asioista keskustelulle. Siihen löytyy myös uskallusta.
Onko siis niin, että asioiden ollessa kiireellisiä vaaditaan usein "tekeminen / asioiden loppuunsaattaminen" -ajattelua ja asioiden ollessa tärkeitä, mutta ei ehkä vielä niin kiireellisiä tarvitaan "keskustelu / vuorovaikutus / haastaminen" -näkökulmaa ? Optimaalisessa tilanteessa on kyvykkyyttä ymmärtää "SEKÄ ETTÄ" - maailma, ja siihen liittyvät aika- ja tärkeyskäsitteeet. Nykyinen toimintaympäristö sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässä ei voi perustua pelkkää "JOKO TAI" -maailmaan, koska asiat muuttuvat liian nopeasti. Lienee kuitenkin itsestään selvää, että kaikki asiat eivät muutu ainakaan kovin nopeasti. Siinä mielessä sekä yrityksillä että yksilöillä tulisi olla kyvykkyyttä tehdä myös pidemmällä aikavälillä joitain "JOKO TAI" -tyylisiä ratkaisuja, mutta niiden lukumäärä ei voi olla suuri. Voidaan puhua tietynlaisista prinsiipeistä - periaatteista tai jopa arvoista.
Dialogin voima strategiatyössä sekä yrityksen toimintakulttuurissa perustuu mielestäni siihen, että on aikaa ja kulttuuria kuunnella, jakaa, haastaa ja sietää konfliktiä, jolloin yritys voi hyödyntää koko henkilöstön piilevän potentiaalin paremmin pidemmällä aikavälillä, ja samalla perustellusti ja nopeasti hoitaa lyhyemmän aikavälin toimintaympäristön muutoksia.
Valitettavan harvoin olemme vielä tilanteessa, että sekä yrityksen johto että "suorittava" henkilöstö työskentelevät toimintaympäristössä, missä "SEKÄ ETTÄ" -maailma olisi vallitseva malli. Aivan liian usein olemme jatkuvassa kiireessä, jolloin valintojen tekeminen on monille hankalaa, ja seurauksena varsinkin yksilötasolla on stressi ja avuttomuuden tunne - ei saa oikein mitään aikaiseksi. Tähän tilanteeseen usein joudutaan, jos epämääräinen huominen jää taka-alalle ja keskitytään pelkästään tulipalojen sammuttamiseen. Mikäli strateginen ajattelu ja tekeminen sekä dialogiin perustuva toimintakulttuuri ovat läsnä yrityksen arjessa, yrityksen tekemät ratkaisut ohjaavat jokaisen työntekijän toimia ja tukevat työntekijää päivittäisessä asioiden priorisoinneissa sekä päätöksenteossa. Tällöin kiire vähenee, ja yrityksessä tehdään ns. oikeita asioita ensin, ja sitten "niitä kiireellisiäkin" ehditään hoitaa paremmin.
Ja kaikki tämä on mahdollista, ja monet yritykset ovat varsin pitkällä dialogin hyödyntämisessä sekä jokapäiväisessä arjen puurtamisessa että pidemmän huomisen arvioinnissa. Yrityksen ylimmän johdon rooli on oleellinen, ja nimenomaan "ylimmän kalifin" (CEO, tj. etc.) oma esimerkki ratkaisee paljon. Toisaalta meistä jokainen voi toimia yksilötasolla aktiivisena strategikkona ja dialogin hyödyntäjänä ilman esimiehen tai pääjohtajan "käskyä" luottaen siihen, että tästä seuraa meille kaikille pidemmässä juoksussa hyvä huominen. Uskolla,auttamishalulla, rohkeudella sekä rakentavuudella tulee olemaan jatkossa suuri kysyntä.
Väitän, että monissa yrityksissä strategisen toiminnan eräs suurista haasteista ei ole suinkaan strategisen ajattelun vähyys tai laatu, vaan strategiseen pohdintaan käytetty aika ja sen laatu. Uskon, että lähes jokainen ihminen pystyy strategiseen ajatteluun (nykytilan hahmottaminen ja analysointi, tiettyjen valintojen tekeminen ja niiden aktiivinen seuranta sekä olemassa olevan kyseenalaistaminen) mikäli aikakysymys on ratkaistu. Jos päivittäinen työ on pelkästään rutiinien tekoa, aktiivista myymistä tai erilaisten projektien päättämistä, toiminta kohdistuu hyvin lyhytnäköiseen huomiseen. Tällöin pidemmän huomisen näkeminen luonnollisesti hankaloituu ja siitä puhuminen ja keskustelu koetaan usein myös hankalana ja "ei-konkreettisena".
Korostan, että aktiivinen myynti, projektien päättäminen sekä tietyt rutiiniasiat kuuluvat jokaiseen työhön, ja toisissa työtehtävissä niitä tehdään enemmän ja aktiivisemmin kuin toisissa. Kuitenkin, mikäli esimerkiksi jatkuva dialogi ja asioiden jakaminen ovat yrityksessä toimintamallina, rutiinitöitäkin tekevät ihmiset löytävät aikaa ja energiaa pidemmän aikavälin pohdinnalle ja "ei-konkreettisista" asioista keskustelulle. Siihen löytyy myös uskallusta.
Onko siis niin, että asioiden ollessa kiireellisiä vaaditaan usein "tekeminen / asioiden loppuunsaattaminen" -ajattelua ja asioiden ollessa tärkeitä, mutta ei ehkä vielä niin kiireellisiä tarvitaan "keskustelu / vuorovaikutus / haastaminen" -näkökulmaa ? Optimaalisessa tilanteessa on kyvykkyyttä ymmärtää "SEKÄ ETTÄ" - maailma, ja siihen liittyvät aika- ja tärkeyskäsitteeet. Nykyinen toimintaympäristö sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässä ei voi perustua pelkkää "JOKO TAI" -maailmaan, koska asiat muuttuvat liian nopeasti. Lienee kuitenkin itsestään selvää, että kaikki asiat eivät muutu ainakaan kovin nopeasti. Siinä mielessä sekä yrityksillä että yksilöillä tulisi olla kyvykkyyttä tehdä myös pidemmällä aikavälillä joitain "JOKO TAI" -tyylisiä ratkaisuja, mutta niiden lukumäärä ei voi olla suuri. Voidaan puhua tietynlaisista prinsiipeistä - periaatteista tai jopa arvoista.
Dialogin voima strategiatyössä sekä yrityksen toimintakulttuurissa perustuu mielestäni siihen, että on aikaa ja kulttuuria kuunnella, jakaa, haastaa ja sietää konfliktiä, jolloin yritys voi hyödyntää koko henkilöstön piilevän potentiaalin paremmin pidemmällä aikavälillä, ja samalla perustellusti ja nopeasti hoitaa lyhyemmän aikavälin toimintaympäristön muutoksia.
Valitettavan harvoin olemme vielä tilanteessa, että sekä yrityksen johto että "suorittava" henkilöstö työskentelevät toimintaympäristössä, missä "SEKÄ ETTÄ" -maailma olisi vallitseva malli. Aivan liian usein olemme jatkuvassa kiireessä, jolloin valintojen tekeminen on monille hankalaa, ja seurauksena varsinkin yksilötasolla on stressi ja avuttomuuden tunne - ei saa oikein mitään aikaiseksi. Tähän tilanteeseen usein joudutaan, jos epämääräinen huominen jää taka-alalle ja keskitytään pelkästään tulipalojen sammuttamiseen. Mikäli strateginen ajattelu ja tekeminen sekä dialogiin perustuva toimintakulttuuri ovat läsnä yrityksen arjessa, yrityksen tekemät ratkaisut ohjaavat jokaisen työntekijän toimia ja tukevat työntekijää päivittäisessä asioiden priorisoinneissa sekä päätöksenteossa. Tällöin kiire vähenee, ja yrityksessä tehdään ns. oikeita asioita ensin, ja sitten "niitä kiireellisiäkin" ehditään hoitaa paremmin.
Ja kaikki tämä on mahdollista, ja monet yritykset ovat varsin pitkällä dialogin hyödyntämisessä sekä jokapäiväisessä arjen puurtamisessa että pidemmän huomisen arvioinnissa. Yrityksen ylimmän johdon rooli on oleellinen, ja nimenomaan "ylimmän kalifin" (CEO, tj. etc.) oma esimerkki ratkaisee paljon. Toisaalta meistä jokainen voi toimia yksilötasolla aktiivisena strategikkona ja dialogin hyödyntäjänä ilman esimiehen tai pääjohtajan "käskyä" luottaen siihen, että tästä seuraa meille kaikille pidemmässä juoksussa hyvä huominen. Uskolla,auttamishalulla, rohkeudella sekä rakentavuudella tulee olemaan jatkossa suuri kysyntä.
