tiistai 29. joulukuuta 2009

Blogin aloitus

Kun on utelias luonne, niin täytyyhän tässä ruveta kokeilemaan jotain uutta kanavaa, johon voi kirjoitella niitä näitä. Kirjoitin aikaan 90-luvulla monta vuotta kahta eri päiväkirjaa (duunissa ja duunin ulkopuolella), ja ajatusten kokoaminen silloin tällöin kirjalliseen muotoon on monessa suhteessa kehittävää ja mielenkiintoista. Päiväkirjan aktiivinen kirjoittaminen "hyytyi" 2000-luvulla, mutta nämä uudet sosiaalisen median keinot ovat herättäneet henkiin ajatuksen, että päiväkirjan sijasta voisi jakaa ajatuksia muiden kanssa keräten palautetta ja toivottavasti luoden hyvää keskustelua.

Ensimmäiseksi voisin yrittää selittää, mistä blogini nimi - Thinking and sempre avanti - oikein muodostuu. Blogin nimen voisi yrittää suomentaa seuraavasti: Ajattelu ja aina eteenpäin.

Siinä on kaksi selvää osaa ja se on tarkoituksella rakennettu kahden eri kielen yhdistelmästä. Ensimmäinen osa - Thinking, ajattelu - kuvastaa sitä tapahtumaa, jolloin kaiken kiireenkin keskellä käytetään keskimääräistä suurempaa osaa aivojemme valtavasta kapasiteetista sellaisen työn tekemiseen, missä oman kokemuspohjan heijasteita analysoidaan ja verrataan niitä uusiin kokemuksiin ja toisten lausumiin mielipiteisiin. Lisäksi ajatteluun voidaan liittää erilaisen luetun, kuullun ja nähdyn jalostamista sellaiseen muotoon, joka selventää omaa minä-kuvaa sekä käsitettä "kuka minä olen". Blogin otsikon toisen osan - sempre avanti, aina eteenpäin - avain on katseessa tulevaan. "Ei jäädä tuleen makaamaan", vaan ajattelun kautta katsotaan rohkeasti huomiseen kunnioittaen eilistä. Tehdään mahdollinen surutyö loppuun, ja mennään eteenpäin. Elämämme tarvitsee tekoja, jotta voimme oppia jotain ja kokea uutta ja ihanaa. Oleellista on kuitenkin löytää olemiselle ja tekemiselle tasapaino, jota Pekka Pirhonen kirjassaan: No Agenda Club, hyvin kuvailee. Pirhonen puhuu ihmisperhosesta, jonka runko muodostuu tekemisestä ja siivet olemisesta. Perhosen lento vaativissakin olosuhteissa onnistuu parhaiten, jos rungon ja siipien yhteistyö sujuu hyvin, ja molemmat elementit ovat tarpeeksi vahvoja ja tukevat toisiaan.

"Thinking" on englannin kielen sana, jonka perusmerkitys on ajattelu tai ajatustoiminta. Englanti on ja tulee vuosikausia olemaan monessa mielessä maailman valtakieli, joten siitä jalostui ensimmäinen osa. "Sempre avanti" tulee italian kielestä, joka siis muistuttaa katseesta eteenpäin ja aina. Asuin Italiassa 2000-luvun alkupuolella, ja tämä monipuolinen ja kaunis kieli näkyköön myös blogini otsikossa.

Tällä avaan ajatusteni salaisen arkun.